Valjakkoväki sai kuulla suru-uutisia jo toistamiseen, kun Ullan lisäksi myös Anja Tuurnan elämä päättyi yllättäen.

Anja oli todellinen hevosalan moniottelija ja monen lajin pioneeri. Hippoksen tilastojen mukaan Monté-startteja kertyi 24 jo vuodesta 1979 alkaen eli jo aivan ensimmäisistä raviratsastuskilpailuista Suomessa. Maastoratsastuksessakin on aiemmin kilpailtu Suomessa, ja siinä Anja voitti suomenhevosten mestaruuskilpailuissa pronssia vuonna 1980.

Sama vauhdikkuus jatkui valjakkoajossa, kun Mauri ja Anja Tuurna innostuivat lajista 1980-luvun lopussa heti uuden lajin rantauduttua Suomeen. Mauri ajoi The Most-hevosta ja Anja groomasi. Vuosien varrella Kaarilan ravitallista löytyi omia kasvatteja parivaljakolla ajoon ja jopa nelivaljakon kokeiluun. Ajo-ohjeet maastossa olivat selkeät, kun Anja komensi Maurin selän takana, että ”tonne, tonne!”. Maurin jälkeen kuskin penkille istui tytär Leena ja myöhemmin myös Heidi Sinda ja Michaela van Assendelft.

Lämminveriravureiden jälkeen hevosiksi vaihtui ensin Nelson ja sitten Lars, hollantilaisia puoliverisiä kumpikin. Kilpailuturneet ulottuivat Pohjoismaiden lisäksi myös Keski-Eurooppaan ja MM-kilpailuihin asti. Kilpailuissa Anjalla oli aina tekemistä; hän puhdisti valjaita, letitti hevosia, siivosi karsinoita ja kiillotti vaunuja niin, että meitä nuorempia hirvitti. Kaiken puunaamiseen jälkeen Anja saapui illanviettoon ajoissa ja tyylikkäänä. Miten ihmeessä hän ehti kaiken? Koska Anja oli Anja, legenda.

Marita Johansson