Hevosilla ja muilla kavioeläimillä on ajettu ja kilpailtu jo muinaisista ajoista lähtien. Nykymuotoisen valjakkoajon ensimmäiset kilpailusäännöt kirjoitettiin nelivaljakoille kenttäratsastussääntöjen pohjalta 1960–1970-lukujen taitteessa kansainvälisen ratsastajainliiton (Fédération Equestre Internationale, FEI) silloisen presidentin, Ison-Britannian Prinssi Philipin johdolla. Kuningatar Elisabet II:n puoliso Prinssi Philip toimi FEI:n presidenttinä vuosina 1964–1986 ja kilpaili hevosnelivaljakolla aina MM-tasolla asti.

Valjakkoajo saapui Suomeen vuonna 1986, kun sipoolaisen Savijärven kartanon isäntä Rolf Simonsén alkoi herättää lajia henkiin. Ensimmäiset kilpailut järjestettiin Husaariratsastajien toimesta samoihin aikoihin. Siitä lähtien maassamme on kilpailtu valjakkoajossa aktiivisesti.

Suomen valjakkoajosäännöt mukailevat pitkälti FEI:n kansainvälisiä kilpailusääntöjä. Sääntöjä on muokattu vuosien saatossa useaan otteeseen ja niihin tehdään edelleen vuosittain muutoksia ja tarkennuksia.

Lisätietoa valjakkoajosta saa lukemalla läpi valjakkoajon kilpailusäännöt ja tutustumalla kouluohjelmiin. Valjakkoajokilpailuissa noudatetaan soveltuvin osin myös mm. SRL:n sääntökokonaisuutta ”Yleinen osa” sekä hevosten lääkintäohjeita. Facebookissa on aktiivinen Valjakkoajo-ryhmä ja www.valjakko.net toimii lajin epävirallisena tiedotuskanavana ja sieltä löytyy myös valjakkoajoon liittyviä palveluntarjoajia (ajo-opetusta, varusteita jne.).

Valjakkoajon kilpailu- ja valmennuskalenteri löytyy SRL:n sivuilta KIPA:sta. Tervetuloa tutustumaan valjakkoajokilpailuihin katsojana tai osallistumaan rohkeasti kisajärjestelyihin! Koulu- ja esteratsastuskisoihin verrattuna toimihenkilöitä tarvitaan moninkertainen määrä ja jokaiselle löytyy varmasti tärkeä ja sopiva tehtävä. Aiempaa kokemusta ei tarvita ja tehtäviin perehdytetään tarvittaessa. Yhteyttä voi ottaa esim. suoraan kisajärjestäjiin tai valjakkoajokomiteaan.

Valjakkoajoon tarvitaan kuski eli ajuri, hevonen tai poni (tai useampia), groomi eli vaunuavustaja (nelivaljakoilla kaksi groomia), valjaat ja vaunut. Yksikössä on yksi hevonen tai poni ja parivaljakoissa kaksi hevosta tai ponia vetää vaunua rinnakkain. Suuremmissa hevosmaissa kilpaillaan myös mm. nelivaljakoilla sekä tandemeilla, jossa kaksi hevosta on vaunun edessä peräkkäin.

Hevosen tai ponin rodulla tai koolla ei sinänsä ole merkitystä, kunhan sillä on riittävästi kapasiteettia suorittaa vaaditut tehtävät. Suomessa samassa luokassa voi kilpailla sekä poni- että hevosvaljakoita. Ponit jaetaan kahteen kategoriaan: I 120,1–148 cm ja II 120 cm ja alle (eli pikkuponit). Suomessa kategorian II yksikköponeille on omat kilpailuluokat. Kansainvälisellä tasolla yksikköponin säkäkorkeus pitää olla vähintään 120 cm, pareissa ja nelivaljakoissa ponien minimikorkeus on 108 cm.

Valjakon on toivottavaa olla mahdollisimman sopusuhtainen. Vaikka esimerkiksi yksi pikkuponi pystyykin vetämään huomattavasti suurempaa kuormaa kuin kantamaan, kannattaa ”normaalikokoisen” nuoren tai aikuisen harkita mieluummin pari- tai nelivaljakkoa yksikön sijaan, mikäli mielii kilpailla poneilla.

Hyvä valjakkohevonen on rohkea, eteenpäinpyrkivä, omaa tahdikkaat ja lennokkaat liikkeet sekä suuren sydämen. Ihmisen tehtävä on rakentaa luottamus sekä valmistella hevonen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin vaativiin tehtäviin. Useimmiten valjakkohevosia treenataan monipuolisesti ajaen, ratsastaen sekä ohjasajaen, mikä on ajamista maastakäsin pitkillä ohjilla ilman vaunuja.

Valjakkoajokilpailussa on kolme osakoetta: koulu-, maraton- eli kestävyys- ja tarkkuuskoe. Se vastaakin pitkälti kenttäratsastusta ja vaatii niin hevoselta, kuskilta kuin groomiltakin erittäin hyvää kuntoa. Tuomarit, stewardit ja eläinlääkäri tarkkailevat hevosten hyvinvointia läpi kilpailujen ja tarvittaessa keskeyttävät valjakon suorituksen.

Ratsastuksen tapaan valjakkoajossa on olemassa myös vammaisurheilua (engl. para-equestrian driving), jota varten kilpailija tarvitsee vammaisluokituksen. Toistaiseksi Suomessa ei ole järjestetty vammaisvaljakkoajoluokkia, mutta vammaisurheilija voi mahdollisuuksien mukaan osallistua kaikille avoimiin luokkiin.

Kilpailut kestävät yleensä kahdesta kolmeen päivään, suuremmat kansainväliset kilpailut neljästä viiteen päivään. Kolmipäiväisissä kilpailuissa aloitetaan koulukokeella, toisena päivänä ajetaan maraton ja kilpailut päättää tarkkuus, jossa mitataan hevosen palautumista maratonista. Kaksipäiväisissä kilpailuissa ajetaan yleensä ensimmäisenä päivänä koulu- ja tarkkuuskoe ja toisena päivänä maraton. Valjakkoajossa järjestetään myös kilpailuja, joissa on vain yksi tai kaksi osakoetta – useimmiten koulu, tarkkuus tai molemmat. Niistä on hyvä aloittaa valjakkoajon kilpailu-ura.

Helpoimmissa luokissa voi ajaa esim. koppakärryillä ja ravivaljailla. Tärkeintä on, että varusteet ovat käyttötarkoitukseen ja hevoselle ehdottoman turvalliset ja sopivat. On pidettävä huolta mm. siitä, ettei aisan pää osu hevosta lapaan kaarteissa. Kokemuksen kertyessä ja luokkien vaikeutuessa oikeanlaisten, valjakkoajoon tarkoitettujen varusteiden merkitys kasvaa. Valjakkoajon kilpailusäännöissä on lisäksi määritelty osakokeesta riippuen vaunujen minimileveyksiä ja -painoja sekä pyörien pintamateriaaleja, joten sääntöihin kannattaa tutustua huolellisesti ennen varusteiden hankkimista.

Valjakkoajoon liittyvät ajovarusteet ovat vuosien saatossa kehittyneet ja kehittyvät koko ajan. Monet perinteet ovat kuitenkin säilyneet vahvasti nykypäivään asti – kolmesta osakokeesta kaksi ajetaan edelleen vanhan ajan tyylisiä vaatteita sekä hienoja juhlavaunuja ja -valjaita käyttäen.

Kilpailuissa osakoetulokset ilmoitetaan virhepisteinä. Lopputulos saadaan laskemalla kaikkien kolmen osakokeen tulokset yhteen. Voittaja on se, jolla on vähiten virhepisteitä.

Groomi eli vaunuavustaja on oleellinen osa valjakkoajoa. Valjakko ei voi startata yhteenkään osakokeeseen ilman groomia lukuun ottamatta yksiakselisella vaunulla kilpailevaa II-kategorian poniyksikköä. Groomin tehtäviin kuuluu mm. valjakkotarkastuksessa tai palkintojenjaossa seistä hevosen edessä ja kuolaintarkastuksessa avata hevosen suu tarkastajalle. Groomin on syytä olla kokenut hevosihminen, joka hallitsee valjastuksen ja pystyy tarvittaessa avustamaan, jos valjakko joutuu ongelmiin.

Koulu- ja tarkkuusosakokeessa groomi ei saa sanoa radalla sanaakaan, eikä missään osakokeessa ottaa ohjista kiinni, käyttää jarrua tai piiskaa. Maratonilla groomi seisoo vaunujen takaosassa vaihtaen painoa puolelta toiselle kaarteiden ja maan pinnanmuotojen mukaan, ja näin tasapainottamalla estää vaunua kaatumasta tiukoissa ja vauhdikkaissa kaarteissa. Lisäksi groomin tehtäviin kuuluu irrottaa vaunut niistä kuitenkaan poistumatta, jos valjakko ajautuu liian lähelle esteiden rakenteita ja jää jumiin. Groomi pitää myös useimmiten huolta siitä, että valjakko pysyy maastossa oikealla reitillä ja ihanneajoissa.

Koulukoe ajetaan ohjelmasta riippuen joko 40×100, 40×80 tai 20×40 metrisellä hiekka- tai nurmipohjaisella kentällä. Valjakko esittää kouluratsastuksen tavoin ennalta määrätyn ohjelman, joka sisältää käyntiä, ravia, pysähdyksiä ja peruutuksia esitettyinä suorilla ja kaarevilla urilla. Vaikeimmissa luokissa osa ohjelmasta ajetaan yhdellä kädellä ohjista kiinni pitäen. Nelivaljakoiden ohjelmissa voi olla myös avotaivutusta, jolloin etuhevoset kulkevat sisemmällä uralla avotaivutuksessa vaunua lähempänä olevien puomihevosten kulkiessa uraa pitkin suorana. Suurimmassa osassa valjakkoajon kouluohjelmista ei ole laukkaa lainkaan. Kouluratsastuksesta eroten valjakko poistuu radalta ravissa lopputervehdyksen jälkeen.

Valjakkoajon kouluosuudella ääniapuja saa käyttää kohtuudella. Pakollisiin varusteisiin kuuluvat mm. kuskilla pohjetta korvaava ajopiiska, jalkojen päällä oleva ajoesiliina sekä kuskilla ja groomilla päähine ja hanskat. Ajoetiketin mukaan koulu- ja tarkkuusosakokeissa ohjien ja hanskojen tulee olla valjaiden väristä riippumatta ruskeat.

Tuomaristo arvio numeroin ja kommentein kouluratsastuksen tapaan liikkeiden suorittamista, hevosen kuuliaisuutta, suoruutta, rentoutta, siirtymisiä ja askellajien lennokkuutta, kuskin apujenkäyttöä ja ajoasentoa sekä teiden ajamisen tarkkuutta.

Valjakkotarkastus tehdään joko erillisenä ohjelmanumerona ennen koulukoetta tai koulusuorituksen yhteydessä, jolloin arviointi merkitään koulupöytäkirjaan. Ensisijaisesti otetaan huomioon valjakon turvallisuus, varusteiden sopivuus hevoselle ja sääntövaatimusten täyttyminen, mutta samalla tutkitaan valjakon yleisilmettä ja siisteyttä.

Kestävyyskoe testaa hevosen kuntoa, kestävyyttä ja koulutusta sekä ajurin ajotaitoa. Kuskin ja groomin pakollisiin varusteisiin kuuluvat turvaliivi tai selkäsuoja sekä turvakypärä asianmukaisesti kiinnitettynä.

Maraton koostuu kolmesta eri osuudesta ja on luokan vaikeustasosta riippuen kokonaispituudeltaan 7,5-18,5 km. Kestävyyskokeen A- ja B-osuuksille on asetettu ihanneaika, jonka ylittämisestä ja alittamisesta seuraa virhepisteitä.

A-osuus kulkee yleensä vaihtelevissa maastoissa erilaisilla pohjilla pitkin maita ja mantuja, teitä, peltoja ja metsiä, askellaji on vapaa ihanneajan ollessa laskettu jotakuinkin reippaan ravin mukaan (10-15km/h). Kaikissa osakokeissa saattaa olla hiekkaa liukkaampia nurmi- tai heinäpohjia, minkä takia kilpailevalla valjakkohevosella on syytä pitää kengissä reiät hokkeja varten ympäri vuoden.

A- ja B-osuuden välissä on 500–1500 m pitkä T- eli siirtymäosuus, joka korvasi aiemman käyntiosuuden ja jota seuraa vähintään 10 min pakollinen tauko. Tauolla on mahdollista huoltaa hevosta ja eläinlääkäri tarkastaa hevosen kilpailukelpoisuuden jatkaa B-osuudelle.

B-osuudella ajetaan luokan vaikeustasosta riippuen 4-8 estettä. Esteet voivat muodostua esim. kivistä, puista tai muureista ja ne voivat olla tasamaalla tai kaltevilla pinnoilla kuten jyrkässäkin rinteessä, mikä haastavoittaa groomin työtä entisestään. Mukana voi olla myös vesieste ja siltoja.

Estealueelle on merkitty kirjaimin portteja, jotka pujotellaan ratamestarin määräämässä järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. Kukin valjakko voi sääntöjen puitteissa päättää itse esteillä ajamansa reitit riippuen esimerkiksi siitä, kumpaan suuntaan hevonen kääntyy helpommin.

Estealueilla vietetyt sekunnit muunnetaan virhepisteiksi – mitä kauemmin ajaa estettä, sitä enemmän kertyy virhepisteitä. Virhepisteitä tulee esim. jos groomi tai kuski poistuu vaunusta. Hylkäämiseen johtavat mm. vaunun kaataminen sekä porttien ajaminen väärässä järjestyksessä.

Tarkkuusosakilpailussa on 14–23 kartioista eli keiloista muodostettua porttia ja radan pituus on 500–800 m. Portit on merkitty numeroin ja kartioiden etäisyys toisistaan on luokan vaikeustasosta riippuen 20–40 cm enemmän kuin kunkin valjakon vaununleveys. Ennen radan ajamista kuskit saavat tutustua rataan jalan. Osakilpailun haastavuutta lisää se, että kaikki keilat ja pallot ovat yleensä samannäköisiä.

Tarkkuusajossa pätee pitkälti samat säännöt kuin rataesteratsastuksessa. Keilojen päällä on pallot, joiden tiputtamisesta seuraa kolme virhepistettä per este. Valjakon tulee suorittaa rata ratamestarin määräämän enimmäisajan alittaen ja mahdollisimman vähän palloja pudottaen. Tarkkuusrataan voi sisältyä toinen vaihe tai uusinta. Väärän radan ajamisesta valjakko hylätään.

Keilojen lisäksi rataan voi kuulua esim. silta tai erilaisia puomeista rakennettuja ajettavia kulmaesteitä. Portit voivat olla siksak- tai serpentiinimuotoisena sarjaesteenä, joka merkitään numeron lisäksi kirjaimin.

Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 100 kilpailevaa valjakkoa sisältäen kaikki aloittelevista kilpailijoista maailman huippuihin. Harrastajamäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Laji on pitkälti tiimityöskentelyä ja vetää monipuolisten tehtäviensä ansiosta puoleensa niin ystäväporukoita kuin perheitäkin vaikkapa niin, että yksi hoitaa hevosesta, toinen puunaa valjaita, kolmas huoltaa vaunuja ajurin ja groomin keskittyessä kilpailusuorituksiin.

Vaikka laji on Suomessa ratsastuksen lajeissa verrattain pieni, maamme parhaat valjakkokuskit kuuluvat myös maailman parhaisiin. MM-mitalien lisäksi suomalaiset ovat pärjänneet kovissa kansainvälisissä mittelöissä ja keränneet PM-kilpailuista lukuisia henkilökohtaisia ja joukkuemitaleita vuodesta 1989 lähtien.

Lajin mahtimaat löytyvät Euroopasta ja niitä ovat esimerkiksi Alankomaat, Saksa ja Unkari. Lajia harrastetaan Euroopan ulkopuolella mm. USA:ssa, Kanadassa, Australiassa, Uruguayssa ja Argentiinassa.

Suomen kautta aikain menestynein valjakko on Arja Mikkonen FWB-ruunallaan SG Oberon ( 1990-2011, Argwohn II – SG Komtesse – Escargot, kasv. Savijärvi Gård). Valjakko saavutti erittäin pitkällä, toistakymmentä vuotta kestäneellä urallaan lukuisia voittoja ja sijoituksia hevosyksiköiden luokissa korkeimmalla kansainvälisellä tasolla voittaen MM-kultaa vuonna 1998 ja ollen Suomen MM-hopeamitalijoukkueessa vuosina 2002 (joukkueessa myös Mici van Assendelft / Fakir ja Heidi Sinda / Jehun Viima) ja 2004 (Ben Simonsén / Artemis ja Mici van Assendelft / Fakir).

Ben Simonsén on niin ikään kilpaillut pitkään ja menestyksekkäästi MM-tasolla sekä hevosyksiköllä että -parilla parhaimpina hevosinaan tanskalaiset Artemis (1991, Cassis xx – Thea – Templeton) ja Kidi DK (1993, Kimmi Af Hörhalne – Diana – tuntematon). Simonsénin saavutuksiin kuuluvat vuonna 2004 hevosyksiköiden MM-kilpailuissa henkilökohtainen pronssimitali ja joukkuehopea tammalla Artemis sekä vuonna 2007 kokonaiskilpailusijoitus hevosparivaljakoiden MM:ssä.

Muita nimekkäitä kuskeja ovat mm. Heidi Sinda, Sanna Tirkkonen, Jouni Heikinheimo, Tove-Maria Holmasto, Michaela van Assendelft, Charlotta Turku, Fredrik von Schantz, Hannu ja Leena Kalalahti sekä lajin uranuurtajat kuten Reijo Kuhakoski ja Markku H. J. Nyman.

© Anna Aalto / Heasta 2006-2014

Hevosyksiköiden ja -parien MM-kisoihin on yleensä osallistunut 60-70 valjakkoa, poniyksiköihin noin 30. Hevosyksiköiden joukkuekilpailussa on ollut mukana noin 20 joukkuetta. (MM-kilpailuissa joukkue muodostuu kahdesta tai kolmesta valjakosta. Lopputuloksissa otetaan huomioon kahden parhaan valjakon tulos per osakoe. Joukkuekilpailussa palkitaan mitalisijat eli kolme parasta joukkueiden lukumäärästä riippumatta.)

Alla olevassa listassa henkilökohtaisissa tuloksissa on mainittu vain kokonaiskilpailun mitali- ja palkintosijat, joukkueiden kokonaiskilpailutuloksissa kaikki tulokset. Muussa tapauksessa on ilmoitettu vain kilpailuun osallistuneen valjakon nimi.

Parit
Poznan', Puola
Markku H. J. Nyman / Dombi ja Remeny

Parit
Riesenbeck, Saksa
Markku H. J. Nyman / Dombi ja Remeny

Yksiköt (historian ensimmäiset yksiköiden MM-kisat)
Ebbs, Itävalta
Kulta: Arja Mikkonen / SG Oberon
Kilpailuun osallistui myös Leena Tuurna / The Most

Yksiköiden MM-kilpailut oli tarkoitus järjestää USA:ssa, mutta ne peruttiin maailmalla levinneiden eläintautien takia.

Yksiköt
Conty, Ranska
5. Arja Mikkonen / SG Oberon
Joukkuehopea: Arja Mikkonen / SG Oberon, Heidi Sinda / Jehun Viima, Michaela ”Mici” van Assendelft / Fakir

Yksiköt
Åstorp, Ruotsi
Pronssi: Ben Simonsén / Artemis
5. Mici van Assendelft / Fakir
Joukkuehopea: Ben Simonsén / Artemis, Mici van Assendelft / Fakir, Arja Mikkonen / SG Oberon

Yksiköt
Pratoni del Vivaro, Italia
7. Arja Mikkonen / SG Oberon
Joukkue 6. (19 joukkuetta): Arja Mikkonen / SG Oberon, Mici van Assendelft / Fakir, Ben Simonsén / Artemis
Kilpailuun osallistui myös Sanna Tirkkonen / Candy Boy

Parit
Warka, Puola
20. Ben Simonsén / Kidi, Artemis, Lili

Ponit
Dorthealyst, Tanska
Charlotta Turku / It’s Casper

Yksiköt
Jarantów, Puola
7. Arja Mikkonen / SG Oberon
Joukkue 8. (17 joukkuetta): Arja Mikkonen / SG Oberon, Sanna Tirkkonen / Candy Boy, Heidi Sinda / Nelson III
Kilpailuun osallistui myös Tove-Maria Holmasto / Cisco

Parit
Kecskemét, Unkari
Ben Simonsén / Kidi ja Artemis

Ponit
Greven, Saksa
Charlotta Turku / It’s Calvin
Fredrik von Schantz / It’s Casper

Yksiköt
Pratoni del Vivaro, Italia
18. Ben Simonsén / Artemis
Joukkue 10. (19 joukkuetta): Ben Simonsén / Artemis, Arja Mikkonen / SG Oberon, Jouni Heikinheimo / El Carillo

Teksti © Anna Aalto / www.heasta.fi 2006-2010