Tanskassa, welshponeja kasvattavalla ja erilaisilla taideteoksilla (maalaus, punonta, patsaat jne…) vuoratulla Dorthealystin tilalla kisattiin 29.4.-2.5.2010 kansainvälisen A-tason kilpailuissa sekä hevosissa että poneissa niin yksikkö-, pari- kuin nelivaljakoissakin. Kilpailu oli myös osa valjakkoajon Golden Wheel Trophy –kilpailusarjaa ( http://www.thegoldenwheel.eu/ ).

Sijainti: Dorthealyst (kavereiden kesken Lysten), Knabstrup Møllebakke 6, 4440 Mørkøv, Denmark? - 5927 3123, http://www.dorthealystponies.com/ (Google mapsista pitäisi löytyä hieno satelliittikuva.)

Viisi rohkeaa suomalaista aloittivat kilpailukautensa Lystenissä: Jouni Heikinheimo / El Carillo (”Possu”), Marko ”Särmä” Särmäharju / Coen D, Tove-Maria ”Tove” Holmasto / Cisco, Taru Lahti / Sunlight (”Sani”) ja Sanna Tirkkonen / Nelson.

Suomalaisia oli yllättäen enemmänkin paikalla. Kuskien ja heidän tiimiensä lisäksi Suomen naapuriin Tanskan leiriin ilmestyi tuttu suomalaiskasvo, vuono-ori Ljosprinsin kuskina tutuksi tullut Janette Sinkkonen, joka on tällä hetkellä töissä tanskalaisella tallilla. Lauantaina paikalle saapui myös Jaana Sinkkonen sekä Peacock-ponilla valjakoissa kilpaillut Päivi Jaakkonen. Jaana ja Päivi olivat lähteneet Suomesta Tanskaan roadtripille poni kyydissään (astutusreissu).

Koulukokeita ajeltiin torstaina ja perjantaina. Torstaina sää oli jokseenkin vaihteleva, välillä pilvinen ja aurinkoinen ja sen kerran kun aurinko porotti, olivat lukemat tyyppiä bikini. Perjantaina ei tarvinnut hikoilla, koska koko päivän oli tuulista ja sateista, toisinaan myös sateista ja tuulista. Sadesuojuksista huolimatta, muutaman suihkun liikaa saaneena allekirjoittaneen ykköskamera otti vähän nokkiinsa (tai siis runkoonsa) ja lopetti kuvaamisen tyystin parivaljakoiden kohdalla. Onneksi autossa oli mukana toinen kameran runko ja kuvaaminen jatkui.

Hevosyksiköiden 22 valjakon luokassa ei nähty mitään huiman häikäiseviä koulusuorituksia, mutta kärjen valjakot tekivät siistejä, tasaisia, rikkeettömiä ja sveitsiläisen kellon tarkkoja ratoja. Voiton vei Saksan Mareike Harm 48,13 virhepisteellä, Tanskan Henrik Høperin tullessa toiseksi 48,38 virhepisteellä ennen Ruotsin Lotta Pålssonia 49,54 virhepisteellä.

Suomalaisvaljakoista parhaan tuloksen saivat Jouni ja Possu (groominaan Lea Heikinheimo). Heidän erittäin siisti, enimmäkseen tasainen, yhden suuremman ravilisäyksessä tulleen rikon sisältänyt ohjelmansa oikeutti 58,62 virhepisteellä 10. tilaan.

Särmän ja Coenin (groominaan Merita Haggren) ohjelma oli nätti ja tarkka, joskin välillä Coen keräsi itseään vähän turhan lyhyeksi ja ylös edestä ja esitys olisi kaivannut hitusen lisää särmää – selvempiä siirtymisiä ja kootumpaa ravia. Valjakko sai 59,14 virhepistettä ollen heti Jounin perässä 11. sijalla.

Tove ja Cisco (groominaan Patrik ”Pate” Andersin) tekivät tasaisen ohjelman ja Cisco malttoi jopa kävellä! Vaikka oikean laukan nostossa olikin ongelmia, on valjakossa tapahtunut selvää kehitystä ja se jos mikä on mukavaa. Tällä kertaa irtosi 65,79 virhepistettä ja 16. tila.

Taru ja Sani (groominaan Lea Heikinheimo) esittivät tapansa mukaan ohjelman erittäin tarkasti ja se sisälsi hyviäkin pätkiä, mutta hevonen oli jännittynyt, ei malttanut kävellä ja pieniä tahtirikkoja tuli harmittavan paljon, mikä oikeutti 66,43 virhepisteeseen ja 18. tilaan.

Sanna ja Nelson (groominaan Anna Holm) eivät olleet parhaimmillaan. Hevonen näytti ulospäin ihan hyvältä, mutta oli erittäin vahva edestä ja se näkyi myös Sannan ilmeestä sekä ajosta. Yhden käden ajot menivät täysin plörinäksi ja peruutus jäi lyhyeksi laukkaohjelman sujuessa kuitenkin mallikkaasti. Tällä kertaa 73,86 virhepistettä ja 22. sija.

Erittäin rankan maratonin kokonaispituus oli 17 km. Radannäyttöä ei järjestetty, vaan asianosaisille iskettiin (aika epämääräiset) kartat kouraan ja annettiin näin mahdollisuus tutustua rataan. Huom! Radan sai kiertää joko jalan tai polkupyörillä – autot, mopot yms. oli kielletty. Ainakin Taru ja Marjo sekä tiettävästi myös Pate kävivät fillaroimassa reitit läpi. Heidän jalkansa tärissevät vielä juhannuksenakin.

Maraton ajettiin sadekuurojen ja tehokkaan puuskittaisen tuulen säestämänä. Pohjat olivat erittäin liukkaat ja mutaiset, mutta ilmeisesti maa läpäisi vettä käsittämättömän hyvin ja tuuli kuivatti päällikerrosta, koska pohjat eivät kuitenkaan upottaneet niin pahasti kuin on joskus nähty. Maraton sisälsi paljon ylä- ja alamäkiä, joten hevosten kunto laitettiin todella koetukselle. Viileä sää saattoi auttaa jonkin verran ja vähän väsähtäneempiä hevosia ei ollut onneksi kuin muutama. Kaikista kisaan osallistuneista 54 valjakosta vain kaksi hylättiin maratonilla, eikä osakokeessa tiettävästi tapahtunut kaatoja tai muitakaan onnettomuuksia. Hyvä niin.

Jouni ja Possu (groominaan Stefan Nyman) ajelivat muuten sujuvasti, mutta yhdellä esteellä tuli vähän tyrittyä (ylimääräistä volttaamista?) ja lisäsekunteja ropisi. Osakokeessa 12. sija.

Tove ja Cisco (groominaan Pate Andersin) tekivät hienon suorituksen ja kun aiemmin Cisco on toisinaan jäänyt menemään liikaa ylöspäin, meni se tällä kertaa hyvin eteenpäin. Viimeisen esteen jälkeen kuskilla ei ollut tietoa mihin ajaa ja valjakko lähti väärään suuntaan, teki voltin ja siitähän seurasi harmittavat 10 virhettä. Tuloksena 14. sija (yhdeksännen sijaan).

Sanna ja Nelson (groominaan Pekka Miilumäki) ajelivat niin ikään mukavasti. Kuolain oli koulukokeen perusteella vaihdettu aiemmin maratonilla käytetystä nelirenkaisesta nivelestä kankeen. Yhdellä esteellä Sanna ajoi melkein väärästä portista läpi, mutta sai pysäytettyä ja peruutettua, joten virhepisteiltä vältyttiin. Aikaahan siinä toki tuhraantui. Tällä kertaa tulos riitti 15. sijaan.

Särmä ja Coen (groominaan Merita Haggren) olivat hitaampia kuin yleensä. Ajaminen oli siistiä, mutta vauhti jäi uupumaan. Merita piti lujasti kiinni, eikä onneksi tippunut kyydistä! Särmä päätyi Sannan ja Nelsonin perään 16. sijalle.

Taru ja Sani (groominaan Marjo Hämäläinen) etenivät esteiden välissä hyvin ja iloisesti eikä hevosessa näkynyt merkkejä uupumisesta, mutta hevonen jumittui (ja jännittyi?) jostain syystä esteillä täysin eikä liikkunut eteenpäin alkuunkaan. Tuloksena 21. sija.

Koulun ja maratonin jälkeen suomalaisten sijat ennen ratkaisevaa tarkkuutta olivat seuraavat: 9. Jouni, 14. Särmä, 15. Tove, 20. Sanna ja 22. Taru.

Tanskalaiset ottivat maratonilla kolmoisvoiton järjestyksessä Ane Wieder, Anders Hansen ja Henrik Høper. Koulun ja tarkkuuden jälkeen kokonaiskisan johdossa oli Tanskan Henrik Høper (-127,31), toisena Ruotsin Lotta Pålsson (-131,08) ja kolmantena Tanskan Anders Hansen (-132,03).

Tarkkuusrata oli jälleen varsin haastava niin kuin viime vuosina on ollut tapana. Neljä yksikkövaljakkoa 22:sta selvitti radan täysin virheittä.

Jouni ajoi tarkkuudessa toiseksi nopeimman ajan ja yhdellä pallon pudotuksella sijoittui tarkkuuden kuudenneksi! Särmä otti niin ikään yhden pallon alas ollen osakokeen 8. Kahdella pallon pudotuksella ajelivat Tove ja Taru, joista Tove oli osakokeen 10. ja Taru 12. Sanna pudotteli neljä palloa, otti siltaesteelle ohiajon ja päälle vielä 2,60 virhettä ylitetystä enimmäisajasta ja oli näin osakokeen 21.

Tarkkuuden voitti tuttu nimi Høper (aika 152,20 sekuntia), toiseksi sihtaili Saksan Mareike Harm (163,04 s) ja kolmanneksi Tanskan Liselotte Watson (167,21 s).

Hevosyksiköiden kokonaiskisassa voiton vei Tanskan Høper / Bilsbæks Safir (-127,31), toiseksi sijoittui Saksan Harm / Morning Star tai Do Marina (-132,95) ja kolmanneksi nousi koulun ja maratonin jälkeen kuudennella tilalla ollut, mutta tarkkuudessa vain 0,1 vp yliajasta saanut ja siinä viidenneksi sijoittunut Ruotsin Anneli Blomberg / Hertiginnan II (-139,16).

Suomalaisista Jouni piti 9. sijansa (-147,98), Särmä nousi pykälän ylöspäin 13. sijalle (-159,2), Tove tippui yhden alaspäin 16. sijalle (-163,36), Taru nousi kaksi sijaa 20. tilalle (-183,77) ja Sanna meni yhden sijan alaspäin 21. sijalle (-184,85).

Viikonloppu oli tanskalaisille varsin menestyksekäs. Isäntämaan kuskit veivät voitot kaikissa luokissa, joissa heillä oli edustajia: poniyksiköissä Peter Koux ja welsh cob Taffy, ponipareissa Lars Dau haflingereilla Nico, Nappo, Laban ja Stanley, hevosyksiköissä Henrik Høper ja welsh cob Bilsbæks Safir ja hevospareissa Hans-Henrik Mosegaard Nielsen hevosilla Spencer ja Orlando.

Jännänä nippelitietona todettakoon, että Nielsenin suku oli enemmänkin edustettuna kilpailussa: parivaljakkoluokassa kisasi Hans-Henrikin isä Ole H Nielsen, jonka koulu- ja tarkkuusgroomina oli H-H:n äiti Jytte, kun taasen hevosyksiköiden luokkaan osallistui H-H:n vaimo Tina Nielsen.

Kahden kilpailijan nelivaljakkoluokissa poneissa voiton vei Saksan Daniel Schneiders (kisaan ilmoitetut ponit: Mozart, Joka, Lynet, High Speed, Milan ja Traumgeist) ja hevosissa Ruotsin Fredrik Persson (Don Marcell, Lennoc, Luma de Lux, Grand Balthazar, Radazzon, Tunderbird 9, Arctic Horn ja LRF Davidhoff). Alun perin hevosten nelivaljakkoluokassa oli kolme valjakkoa; ruotsalaiset Fredrik Persson ja Axel Olin sekä tanskalainen Ole Buch Jensen. Perjantaina tanskalaisen Jensenin odottaessa pääsyä kouluradalle kisakentän ulkopuolella pellolla, etuhevosten vetokarttu irtosi puomin päästä ja siitähän se ajatus ja ne hevoset sitten lähti. Kaikki osapuolet taisivat selvitä hengissä, mutta nelivaljakkoluokka kutistui ruotsalaisten kaksintaisteluksi.

Kaikki Tanskan kisojen tulokset: http://www.koereforbund.dk/DEN/CAIA2010.20100429.20100502.htm

Knabstrupin kylästä löytyi leipomomyymälä ja lihakauppa. Ei pankkiautomaattia, ruokakaupasta puhumattakaan. Seuraavaksi lähimmässä kyläkeskuksessa (Mørkøv) olevassa ruokakaupassa maksukortit eivät toimineet. Vähän kauempana, suuremmassa Jyderupissa kortitkin jo pelittivät ja niin saatiin pötyä pöytään. Jyderupissa oli selkeästi myös kuntosali ja ihonvärin saamista ruskeaksi edistävä ”solcenter” – muuten hiljaisilla kaduilla tuli vastaan neljä varsin bodattua ja rusketettua miestä.

Kisaan osallistuvien ihmisten suihkut oli järjestetty paikalliseen, joitakin vuosikymmeniä sitten valmistuneeseen monitoimihalliin (Knabsturphallen) 1,5 km päähän kisapaikasta. Numeroituja suihkulippuja ostettiin kansliasta hintaan 10 DK. Urheiluhallissa ”Omklædning” tarkoitti tietenkin pukukoppeja. Pitkän käytävän alkupäässä oli tuoli, jonka päällä olevaan metalliseen koiran juomakuppia kovasti muistuttavaan kippoon lippulappuset laitettiin. Seinällä oli liitutaulu, josta sai tarkastaa puku-/suihkukopin numeron – mitkä niistä oli varattu millekin ryhmille. Varaukset oli toki ilmoitettu kansainvälisesti laajasti ymmärrettävällä tanskan kielellä. Seuraavaa kertaa varten note to self: piger = tytöt/ piiat, drenge = pojat/ rengit/ jätkät, herre = isännät/ maanomistajat/ kartanonherrat/ omistajat, lukket = suljettu (käännökset: www.sanakirja.org). Itse asiassa naisille ei ollut yhtäkään koppia kun taas näköjään isännät ja pojat oli laitettu peräti kolmeen eri huoneeseen. Hmm.

Suihkut olivat mallia ”kun paikallisen urheiluseuran poijaat reenien jälkeen suihkun otti” eli vettä tuli riittävähköllä paineella (tätä saatettiin kutsua joskus 60-luvulla edistykselliseksi hierovaksi suihkuksi) noin 3 sekuntia kerrallaan. Mutta kyllähän sitä nyt iso mies saa kroppansa putipuhtaaksi siinä ajassa, eikö! Vesi oli vaihtelevasti kylmää, lämmintä tai lähes polttavaa. Yhdessä pukuhuoneessa oli vähän vanhemman mallinen hierontapöytä, josta tuli lähinnä mieleen joku kidutusalusta – vain lepositeet puuttuivat.

Kisapaikan leirintäalueella oli sähköt poikki vähän väliä. Sähkökatkot toivat lisäjännitystä elämään: kokkaaminen sähköliedellä, erinäisten masiinoiden lataaminen ja autojen lämmittäminen oli varsin haasteellista ilman sähköä. Tosin kun leiristä pimeällä loppui myös valo, saattoi ihailla hienoa tähtitaivasta. Kyllä sitä osannee leireilyelämän jälkeen taas kummasti arvostaa juoksevaa (lämmintä) vettä, alle 100m:n päässä olevaa WC:tä ja katkotonta sähköä.

Sellaisia mietteitä tällä kertaa Tanskasta. Suomalaisten kisaurakka jatkuu 13.-16.5.2010 Ruotsin puolella Ljungbyhedissä.

Teksti: Anna E. Vähäkuopus / www.heasta.fi 2010