Kecskemét, Unkari

Niin ne on sitten saatu parivaljakoiden MM-kisat Unkarin Kecskemétissä käyntiin. Kecskemét sijaitsee noin 90 kilometriä Budapestistä kaakkoon ja tänne pääsee Budapestistä suht kätevästi esim. junalla (jos pääsee ensin suoraan sille oikealle juna-asemalle). Paitsi että itse kisakaupunki on tapetoitu kisoista kertovilla julisteilla ja esim. kauppojen pakkaamispöydille jaetaan kisan käsiohjelmia ihmisten löydettäviksi, niin iso mainos osui silmiini myös Budapestissä. Tärkeä juttu siis kyseessä.

Suomen tiimin muodostavat Ben Simonsén (kilvanajaja), Kaisu Simonsén (joukkueenjohtaja-maratongroomi), Essi Forssell (koulutarkkuusgroomi-hevostenhoitaja) ja Miia Vallema (fysioterapeutti). Lisäksi allekirjoittanut pitelee kädet krampissa kameroita ja Suomesta on saapunut kourallinen kannattajia (tähän mennessä näkynyt ainakin perhettä Simonsén ja team Tauriainen). Jee!

Kisojen koulu ja tarkkuus ajetaan jalkapallostadionilla, maraton kivenheiton päässä pöpelikön ja jonkinlaisen lätäkön väliin jäävällä alueella. Kaikki kahdeksan estettä on sijoiteltu yleisöystävällisesti lähelle toisiaan.

Kisoissa ei ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut pahemmin palella. Kun aurinko aamulla nousee n. klo 6, kipuaa lämpötila saman tien +30 hujakoille ja ylikin pysyen siellä kiltisti ihan iltaan asti. Arska on porotellut täydeltä terältä ilman pilvien häirintää, joten välillä on ollut havaittavissa jopa pientä hientunnetta iholla. Yöllä asteita on ollut tiettävästi +15…+20, joten silloinkaan ei ole tarvinnut kaivaa esiin vakiovarusteisiin kuuluvia pipoa, villasukkia tai pitkiä kalsareita. Ihan kisapaikan vieressä on vesipuisto, jossa allekirjoittanut on käynyt tekemässä torstaina ja perjantaina pikapulahdukset tunnin mittaisella lounastauolla.

Keskiviikkona oli hienot avajaiset, jotka saivat tiedottajavalokuvaajan ihon kananlihalle. Koko homma alkoi sillä, että kaikkien kisoihin osallistuvien maiden liput tulivat yksitellen laskuvarjohyppääjien mukana stadionille ilta-auringon valossa. Koska kyseessä on pitkät perinteet omaava hevosmaa, oli hevosohjelmanumerot hienoja. Setä ammuskeli rumpumusiikin säestyksellä nuolia laukkaavan hevosen selästä liikkuviin maalitauluihin, joita jotkut ihmiset pitivät käsissään (en olisi halunnut olla pitämässä taulusta kiinni), oli vanhoja vaunuja, turnajaisvaljakoita ja kaikenlaista muuta jännää. Avajaiset meinasivat tyssätä kuin seinään loppumetreillä juuri ennen puheita, kun koko stadionilta ja kuulemma myös osasta kaupunkia meni yhtäkkiä sähköt. Siinä sitä sitten hetki jos toinenkin tuijoteltiin kaunista tähtitaivasta ennen kuin valot saatiin taas päälle ja äänet kuulumaan. Ja niin päästiin maaliin.

Torstain ja perjantaina aikana kaikki 68 valjakkoa ajoivat koulukokeen. Päivät venyivät yli 8 tuntisiksi. Niin kuin on jo käynyt ilmi, Benillä ei valitettavasti mennyt ihan putkeen ja lopputulos oli jaettu 60. sija Tanskan Hans-Henrik Nielsenin kanssa 68,74 virhepisteellä. Voiton vei Hollannitar Mieke van Tergouw 38,66 virhepisteellä ja kyllä olikin muuten hieno suoritus!

Koulukokeiden kuulutukset ja ratojen aikana soinut musiikki (mm. kootut Abban biisit…) tulivat muuten suorana lähetyksenä radiosta. Ei siis varsinaista kisaselostusta, mutta laajat tiedot valjakoista ja tulokset heti suoritusten päätyttyä. Aika huisia!

Tänään jatketaan maratonilla ja Ben starttaa ihan koko kisan viimeisenä. Huomenna on yllättäen vuorossa tarkkuus.

Pressikeskus on kaukana kaikesta (varsinkin majoituksesta ja maratonalueesta) ja kaikki elektroniset laitteet tuntuvat kärsivän osittaisista lämpöhalvauksista, joten tiedottaminen saattaa vähän tökkiä. Kivoja kuvia on paljon ja niitä tulee kunhan koneet suostuvat toivottavasti jossain vaiheessa taas yhteistyöhön.

Aurinkoisin ja lämpimin terveisin,
AEV